Ilmastonmuutoskeskustelussa on viimeistään hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportin myötä saavutettu konsensus, jossa kaikki vastuulliset tahot poliitikoista tutkijoihin ja suuryrityksiin ovat samaa mieltä ilmaston lämpenemistä hillitsevien toimien tarpeellisuudesta.

Konsensukseen pyrkivän ilmastopolitiikan rajat tulevat kuitenkin nopeasti vastaan.Tämän on huomannut muiden muassa Ranskan presidentti Emmanuel Macron, jonka päätös korottaa polttoaineiden verotusta laukaisi laajat keltaliiviprotestit. Macronin talouskurista ja ranskalaisen yhteiskunnan pitkään jatkuneesta eriarvoistumisesta sytykkeitä ammentava keltaliiviliike osoittaa, että ilmastopolitiikassa on väistämättä luokkaulottuvuutensa. Macronilaisen ilmastopolitiikan maksajia ovat ennen kaikkea alempi keskiluokka ja työväenluokka, joiden elämisen edellytyksiä on jo muutoinkin nakerrettu leikkauksilla ja rakenteellisilla uudistuksilla.

Poliittinen talous -podcastin vuoden ensimmäisessä jaksossa Bios-tutkimusyksikön tutkijat Tero Toivanen ja Paavo Järvensivu miettivät toisenlaisen ilmastopolitiikan mahdollisuuksia. Miten kytkeä kunnianhimoiset ilmastotavoitteet nykyistä oikeudenmukaisemman tulonjaon kysymyksiin? Olisiko amerikkalaisen politiikan supertähden Alexandria Ocasio-Cortezin visioimasta "Green New Dealista" apua? Minkälaista voisi olla nykyistä populistisempi ilmastopolitiikka, joka ei väistäisi poliittisia vastakkainasetteluja vaan päinvastoin hyödyntäisi niitä? Miten talouden kysymykset pitäisi tällöin ajatella uudelleen?

Entä miten välttää syvä ilmastoahdistus ja kuvitella nautinnollisia elämisen mahdollisuuksia, kun halvan energian ylettömään käyttöön perustuva fossiilikapitalismi on kriisiytymässä? Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ei voi perustua yksilöllisiin ratkaisuihin ja silkkaan moralistiseen pidättäytymiseen, mutta samalla materiaaliset kysymykset pakottavat meidät miettimään uudelleen, mitä hyvä ja mielekäs elämä voisi olla.

https://twitter.com/TTToivanen

http://bios.fi/

https://wiseproject.fi/

Twitter Mentions