Luolacast 13: Pride

Podcastissa saatte tällä kertaa nauttia vuosi sitten nauhoitetusta Pride-teemajaksosta, jossa pohditaan BL-mangan ja ”autenttisen” LGBTQ+-kuvauksen suhdetta. Mahtuuko BL-manga kirjaston Pride-teemahyllyyn? Millaisia mangasarjoja japanilainen Chil-Chil-nettisivu nosti esiin omassa Pride-artikkelissaan? Entä miten Sarazanmai liittyy tähän kaikkeen? Lataa mp3 Vaikka vuonna 2019 äänitetyn jakson aiheista osa on relevantteja edelleen, tiedostamme myös että vuoden 2020 Pride-kuukautta ovat värittäneet varsin […]

Podcastissa saatte tällä kertaa nauttia vuosi sitten nauhoitetusta Pride-teemajaksosta, jossa pohditaan BL-mangan ja ”autenttisen” LGBTQ+-kuvauksen suhdetta. Mahtuuko BL-manga kirjaston Pride-teemahyllyyn? Millaisia mangasarjoja japanilainen Chil-Chil-nettisivu nosti esiin omassa Pride-artikkelissaan? Entä miten Sarazanmai liittyy tähän kaikkeen?

Lataa mp3

Vaikka vuonna 2019 äänitetyn jakson aiheista osa on relevantteja edelleen, tiedostamme myös että vuoden 2020 Pride-kuukautta ovat värittäneet varsin erilaiset keskustelut kuin vuosi sitten. Rasismin vastustaminen ja transihmisten oikeudet ovat ansaitusti nousseet tänä vuonna kuukauden tärkeimmiksi puheenaiheiksi Suomessa ja maailmalla. Haluamme osoittaa tukemme Black Lives Matter -liikkeelle ja muistuttaa, ettei koko Pride-liikettä olisi olemassa ilman mustia ja ruskeita protestoijia ja aktivisteja.

Lue lisää:

Black Lives Matter -tietoa ja linkkejä suomeksi

Seta: Uudet sukupuolidysforian hoitosuositukset sisältävät vakavia uhkia hyvän hoidon toteutumiselle

Rasismi näkyy monella tapaa myös anime- ja mangafandomissa. Ystävämme ja podcastaajakollegamme Khursten pureutuu uudessa Fujojocast-jaksossaan eri Aasian maista tulevien mangaharrastajien kokemuksiin. Fujojocast: WHEN ASIAN FANS SOCIALLY DISTANCE BECAUSE OF CULTURAL TENSIONS IN FANDOM

Show notes

[02:35] Linkki: Desucon-luento aiheesta LGBT-representaatio animessa 

[02:58] Ikuhara ja Sarazanmai

[04:48] Spoilerit Sarazanmaista alkavat

[06:33] Spoilerit Sarazanmaista loppuvat

[06:35] BL-anime, autenttisuus ja sensuuri

[07:55] Linkki: Twitter-ketju “Sarazanmai kertoo animeteollisuudesta”

[09:25] BL, genrerajat ja autenttisuus

[15:05] Linkki: Fansplaining-podcast ja purity culture

[17:15] BL ja LGBT-hyllyn kokoaminen kirjastossa

Twitter-ketju aiheesta

[25:05] Keneltä ja kenelle teokset on tehty?

[38:10] Chil Chil -nettisivun Pride and Fun -artikkeli

Mizoguchi Akiko: BL Shinkaron
Yoshinaga Fumi: What Did You Eat Yesterday / Kinou Nani Tabeta
Nakamura Asumiko: Sora to Hara
Nagai Saburo: Smells Like Green Spirit
Kii Kanna: Étranger-sarja
Nakamura Asumiko: J no Subete

[50:55] BL-mangan kehitys 2010-luvulla

[57:40] Yhteenveto

Podcastissa käytetty musiikki: Rainbow Resort / Evilgrapez. Musiikki on julkaistu CC BY-SA 3.0 -lisenssillä.

Jakson transkriptio

Kokeilimme tehdä jaksosta myös litteroidun version. Jos et voi tai halua kuunnella keskustelua mutta jakson sisältö kiinnostaa, löydät tekstiversion alta. Kuulemme mielellämme myös palautetta transkriptiosta. Oliko siitä hyötyä ja toivotko että niitä tehtäisiin myös jatkossa? Käy kommentoimassa blogiin tai twitterissä @Fujoshiluola.

[alkumusiikkia]

MAIJA: Moikka moikka moi, tervetuloa taas kerran tänne Fujoshiluola-blogin Luolacast-podcastin pariin. Mä oon Maija.

AIRIN: Ja mä olen Airin.

M: Tässä podcastissa me joka jaksossa käsitellään jonkun yksittäisen teeman kautta BL- eli Boys Love -kulttuuria, mangaa, animea, mitä kaikkea siihen liittyykään. Niiden erilaisia ilmiöitä. Tänään kun kesäkuussa tätä äänitetään, on tietty kansainvälinen Pride-kuukausi ja Helsinki Pride -viikko tossa pikkuhiljaa alkamassa. Sen kunniaksi nyt sitten tehtiin tämmönen Pride-teemanen jakso. Tarkotuksena olisi käsitellä BL-mangan, BL-sarjojen ja sitten tämmösten HLBT- tai LGBT-, miten sen nyt haluaa sanoa, teemaisten teosten suhdetta. Et missä se raja menee, onko sitä olemassa, millasta keskustelua tästä on viime aikoina näkyny. Meitä kiinnostaa tää aihe kovasti.

A: Joo, ja mehän ollaan pidetty itse asiassa tossa pari vuotta sitten Desuconissa aiheesta luento, jossa pohdittiin voiko animessa olla ns. “oikeaa representaatiota” ja mikä lasketaan mukamas oikeaksi representaatioksi tällasessa länsimaalaisessa mielessä, LGBT- ja niin pois päin näkökulmasta. Kuten sanottua, tää keskustelu ei varmaan lopu ikinä, ja siihen on nyt viime aikoina tullut uusien animesarjojenkin kautta vähän uutta pontta ja miettimisen aihetta, niin sitä sitten voidaan sivuta tässä. Laitetaan linkki siihen meidän alkuperäseen luentoon, kun varmaan siihen saatetaan ehkä vähän viitata tämän podcastin aikanakin, niin voi mennä tutustumaan jos ei ollut paikalla katsomassa.

M: Joo, Youtubesta löytyy hieno taltio meistä muutaman vuoden takaa. Hiustyylit muuttuu mutta jutut säilyy yhtä huonoina.

A: Kyllä.

M: Mut joo, elikkä tosiaan kun mietitään tätä jotenkin BL-mangan ja tämmösen autenttisen LGBT-sisällön suhdetta, niin siitä näkee aika monenlaisia hot takeja nykyään.

A: Joo, eli ehkä tämmösiä kauden kuumimpia puheenaiheita mitä tulee… semmoseen homocontentiin animessa, on tää Ikuharan Sarazanmai. Ne joille Ikuraha ei sano mitään, niin hän on ohjaaja, jolla on aika omaleimaista tuotantoa ollut animessa. On Mawaru Penguindrumia, on Shoujo Kakumei Utenaa ja muita sellasia sarjoja, missä ei kerrota asioita ehkä sillä ihan helpoimmalla tai yksinkertaisimmalla tavalla. Siellä on tyypillisesti ollu vähän tämmöstä tyttörakkaustematiikkaa ja muuta. Tää Sarazanmai, tuorein sarja, joka tässä nyt on yhtä jaksoa vaille loppu – eli kohta päästään sitten arvioimaan sarjaa ihan kokonaisuudessaankin. Mutta se kertoo nuorista, olisiko ne nyt noin 14-vuotiaita jäbiä, jotka pääsee seikkailemaan myyttiseen kappa-maailmaan tosielämän Asakusan rinnalla. Siellä sit vähän keräillään toiveiden lautasia ja mietitään yhdistymisen ongelmia –

M: Yhdistymisen [naurua] –

A: Yhdistymisen ongelma, tää on hyvin monitulkintainen tarkoituksella.

M: Miten… miten voi connectaa toisiin ihmisiin. Mutta sen yhdistymisen voi nähdä monella tavalla.

A: Kyllä. Tässä sarjassa on aika raflaavaa kuvastoa, että kun mennään hakemaan ihmisten synkimpiä toiveita, ne haetaan sitten kappa-stailiin sieltä perseestä, kun haetaan tää shirikodama. Sieltä käydään nykäsemässä –

M: Pyllypallo.

A: Kyllä, pyllypallo. Ja se ei jää siis pelkästään tematiikan tasolle, vaan siellä on myös hahmoja joilla on sitten vähän moniulotteisia tunteita toisiaan kohtaan. Tässä kohtaa voidaan sanoa, että jonkin verran tulee spoilereita, joten jos et halua spoilautua ollenkaan Sarazanmaista, niin voit katsoa noista shownoteseista että missä kohtaa siirrytään seuraavaan spoilerivapaaseen kohtaan. Mutta tästä eteenpäin tosiaan spoilereita luvassa Sarazanmaista.

[SPOILERIT SARAZANMAISTA ALKAVAT]

A: Eli tässä 10-jaksossa, mikä on toiseksi viimeinen jakso, niin siellä paljastuu että sarjan kaksi hahmoa, sellaiset skoudet Leo ja Mabu, niin heillä on ollut koko tän kauden aikana semmonen taustalla kypsyteltävä suhde. Mutta se nyt sitten kulminoituu tässä jaksossa 10 siihen suurimmista suurimpaan, näin monien länkkärikatsojien mielestä, eli siellä tunnustettiin rakkautta toiselle pelkän fyysisemmän kuvaston lisäksi.

M: Niin, siellähän on kuitenkin ollut myös tätä, että näytetään että he halaavat ilman paitaa ja kaikkea muuta tällaista. Että on tehty hyvin selväksi että nyt ei ole kyse vain tämmösestä, että noh, sen voi tulkita miten nyt haluaa. Vaikka kyllähän joku niistä animen staffeista mun mielestä sanoi jossain haastattelussa ennen tätä 10-jaksoa, että Leon ja Mabun suhteen voi tulkita ystäviksi tai sitten ei… Mutta mä luulen että se on enemmän ollut sitä, että ton koko sarjan ajan ne tekijät on halunneet välttää antamasta mitään spoilereita haastatteluissa. Niin sit jos ne olis sanoneet suoraan että joo, ne on rakastavaisia, niin se olisi tavallaan ollut spoileri siitä, koska sitten vasta 10-jaksossa saadaan se iso confirmation, varmistus siitä.

A: Kyllä. Tässä sarjassa on siis muitakin hahmoja, kuten tää yks päähenkilöpoika Enta, joka on selkeästi ihastunut, rakastunut kaveriinsa. Mutta tää Leon ja Mabun suuri rakkaudentunnustus koettiin länsifandomissa hyvin poikkeuksellisena tämmöselle sarjalle, että siellä sekä tän fyysisen lähminnän lisäksi saadaan semmonen selkeä, että olen aina ollut ja tulen aina olemaan rakastunut sinuun.

M: Ja sanotaan vielä aishiteru, ei ole vain suki tai joku tämmönen vähemmän… vähemmän diippi ja merkityksellinen.

A: Kyllä. Ja tästä on sitten Twitter jossain määrin räjähtänyt. Sieltä on tullut erinäköisiä hot takeja liittyen just tähän aiheeseen, että mikä on oikeaa ja laadukasta representaatiota ja ei-BL:ää.

[SPOILERIT SARAZANMAISTA LOPPUVAT]

M: Niin, ja siis tää on nimenomaan tämä, että missä kohtaa tää alkaa liittyä taas oikeasti BL:ään, mikä on kuitenkin meidän aihe ja minkä kautta me tätä tarkastellaan. Mä jonkin verran näin näitä twiittejä, en kyllä hirveästi oo seurannut englanninkielistä keskustelua, koska Banana Fish -fandomin jälkeen mä oon vaan abortannu itteni ulos kaikista tämmösistä englanninkielisestä animekeskusteluista, koska mä en… mun aivot ei vaan kestä. Mutta kuitenkin, näin muutamia tämmösiä twiittejä missä juhlittiin että aah, tämä oli jopa enemmän kuin Yuuri on Icessa, että he saivat rakkaudentunnustuksen. Ja tämä on nyt ensimmäinen ei-BL-anime, joka tällä tavalla homomiesten suhdetta oikeasti kuvaa. Että mahtava juttu ja kaikkea, tän tyylisiä twiittejä. Ja aika hot takejakin on tästä nähty, niinku tää yksi twiittiketju, mikä me laitetaan tonne shownoteihin.

M: Missä oli niinku että aah, tämä on nyt representaatio tästä koko animeteollisuudesta, kuinka homoutta ei voi siellä näyttää ja titti ditti dii. Vaikka silleen… nämä ihmiset, etenkin länsimaiset ihmiset, jotka uskoo tähän että homoutta jotenkin sensuroidaan jossain myöhäisillan animesarjoissa, niin tuntuu aina olevan just vähän kujalla. Koska samaan aikaan kuin vaikka joku Yuuri on Ice tuli ulos, ja jengi oli silleen että ooh, no nyt tämä niiden suudelma sensuroitiin, niin samaan aikaan TV:stä tuli Super Lovers, joka on kunnon isoveli-pikkuveli-insesti-mitälie hörönlörö-BL-juttu. Siinä on kaikki mahdolliset tämmöset raflaavat teemat esillä, ja ei sitä sensuroitu. Että tässä ei ollut kyse nyt siitä että animessa sensuroidaan yhtään mitään, vaan ehkä nimenomaan just jotenkin tämän BL:n ja ns. isomman yleisön sarjojen erosta, en mä tiedä.

A: Joo. Aina välillä tuntuu että länsimaiset katsojat kelaa, että siellä on suurin piirtein joku illuminati taustalla estämässä heidän homocontentiaan. Koska kuten tässä monta kertaa on tullut todettua, myös sitten viime aikoina Banana Fishinkin kohdalla, niin siellä harvemmin on mikään tämmönen sensuuri, joka estää näitä pareja validoitumasta länsimaalaisittain jonkun suuren rakkaudentunnustuksen tai muun vastaavan kautta. Vaan kun ne sarjat on usein aika tietosesti hyvin monitulkintaisia, ne tekijät itse haluaa että se on monitulkintaista. Plus sitten se, että ylipäätänsä tunteiden kuvaus, tunteiden ilmaiseminen japanilaisessa fiktiossa, niin se toimii vähän eri tavalla kuin mitä monissa länsimaalaisissa jutuissa. Mutta tähän liittyen Twitterissä onkin sitten hyvin nostettu esiin sitä, että miksi ihmiset on niin kauhean obsessoituneita tästä. Että pitäisi löytyä se ei-BL-sarja, jossa sitten tätä homoutta kuvataan jotenkin avoimesti ja validoidusti ja kanonisoidusti, ja mitä muita näitä nyt on.

M: Niinpä. Koska BL on kuitenkin tavallaan label, semmonen otsikko, jonka alle mahtuu tosi monenlaisia sarjoja, ja niitä… Loppupeleissä mikä tekee jostain sarjasta BL:ää on se, että sitä kutsutaan BL:ksi, koska se on ilmestynyt semmosessa lehdessä tietynlaiselle kohdeyleisölle. Mutta sitten voidaan ruveta taas miettimään tätä, että onko esimerkiksi joku Ten Dance, eli tämmönen tanssikilpailumanga, jossa on keskiössä kahden miehen suhde, niin oliko se BL:ää silloin kun se ilmesty BL-lehdessä? Ja nyt kun se sama stoori jatkuu sillä samalla miestenvälisellä suhteella seinen-lehdessä, niin lakkaako se olemasta silloin BL:ää vai ei? Että tuleeko siitä sitten jotenkin mystisesti hyväksyttävämpi tai jotain.

A: Kyllä. Kuten sillä luennolla mikä pidettiin, niin siellä todettiin että on hirveän paljon sellaista… En nyt sanois että gatekeepingiä, mutta jonkinnäköistä kuratointia, mitä monet länsimaalaiset tekee semmoisen materiaalin suhteen, joka kaikin puolin oikeasti istuu BL:n alle. Mutta sitten joku mystinen yksi piirre tekee siitä ei-BL:ää, ja se yksi mystinen piirre tekee siitä hyväksyttävämpää kuluttaa. Koska kuten kaikki tietää, niin BL ja fujoshit ja muut on pelkkää “eksploitatiivista paskaa”.

M: Tästä tulee vähän mieleen semmonen mitä aina näkee jossain kirjallisuuspiireissä, että koska Margaret Atwood on niin prestiisi kirjailija, hänen Orjattaresi-kirja on niin mahtava klassikko, josta on nyt tehty TV-sarjakin ja kaikkea, niin se ei ole scifiä. Se on vain tämmöistä… oikeaa, normaalia literary prosea, niinku englanniksi sanotaan, hienoa romaanikirjallisuutta. Että se ei ole mitään alhaista scifiä. Hän ei onneksi sano näin, mutta jotkut kirjailijat tuntuu vähän itsekin pitävän tätä semmoisena, että enhän minä mitään scifiä kirjoita, vaikka on ihan spekulatiivista aihetta niiden kirjoissa. Niin sitten samalla tavalla musta tuntuu, että halutaan nostaa BL:stä sellaiset teokset, joita pidetään jotenkin ns. parempina. Joku osa länsimaisesta yleisöstä haluaa olla silleen, että no, tämä ei olekaan BL:ää. Tosi hyvä esimerkki on tämä kiinalainen BL, tämä Mo Dao Zu Shi – mä nyt pahoittelen tätä mun kiinan ääntämystä, joka on aivan hirveä. Siis tämä Grand Master of Demonic Cultivation, vai mikä ihme se on englanniksi. Siitähän on monet tyypit, jotka ei ehkä sitten tunne anime- ja mangaskeneä tai japanilaista viihdettä niin kauhean hyvin, niin nehän on sanonut siitä silleen, että aah, tämä ei ole sitä likaista yaoita. Vaan tässä on oikeaa representaatiota, miesten välinen suhde siellä ja kaikkea hienoa. Ja sitten oon vaan silleen… niin, se on danmeita, eli kiinalaista BL:ää. Eli sillä ei ole mitään eroa japanilaisen BL:n kanssa, ei niinku mitään eroa. Ihmiset on välillä vähän kujalla.

A: Niin, ja tää on ylipäänsä keskustelu, josta vois vääntää ihan oman podcastinsa verran, joten ei liikaa sit lähdetä sinne pyörimään. Koska siis tämä koko aihe siitä, että kuinka moni länsimaalainen haukkuu vaikka fujosheja ja samaan aikaan kuluttaa fujoshi-viihdettä ihan samalla tavalla kuin fujoshit itse, niin se on semmonen… tekopyhyyden ja aivovenyttelyn rinkirunkku, että siitä voi avautua käytännössä loputtomiin. Siellä on tietty kognitiivinen dissonanssi jollain ihmisillä, että “en voi kuluttaa tietynlaista viihdettä koska se tekee minusta vääränlaisen ihmisen”, mihin me tullaan palaamaan tässä myöhemmin tänkin podcastin aikana lyhyesti – just että miks ihmisillä sitten on näin kauheita ennakko-oletuksia BL:stä, ja nimenomaan sen yhteydestä LGBT-viihteeseen. Mikä onkin tän podcastin oikea aihe, että miten nämä aiheet risteää ja miten mekään ei olla aina vapaita tietynlaisista ennakko-olettamuksista tai asenteista.

M: Joo, ei todellakaan. Aina joutuu itsekin miettimään uusiks näitä omia asenteitaan, mitä näitä asioita kohtaan on. Musta tuntuu että tästä netissä vellovasta fujoshi-vihasta voisi olla hyvin aihetta omaksi jaksokseenkin. Mutta se on myös aihe, mitä mä en tiedä haluanko oikeasti käsitellä, koska sitten se meinaa että joutuisin lukemaan niitä keskusteluja internetissä. Mä olen tietoisesti välttänyt sitä, koska mulla aina vaan tulee paskempi ja paskempi fiilis mitä enemmän mä sitä juttua luen.

A: Se on lyhykäisyydessään kuvattavissa ihan toisen vuoden harrastajan syndroomalla, siis suurimmassa osassa. On ihmisiä, jotka tietää tarpeeksi tietääkseen että jotkut asiat voi olla problemaattisia, ja haluaa irrottautua siitä etenkin tämmöisen nykyisen puhtauskulttuurin pinnassa. Ihmiset todella paljon haluaa… jollain tavalla uudelleen maalata omat kiinnostuksen kohteensa sellasiksi hyväksytyksi versioksi jostain ikävämmästä, vaikka loppupeleissä suurin osa niistä kuluttaa ihan samaa matskua ihan samalla tavalla. Ero on sitten siinä, että jotkut vain siirtelee niitä maalitolppia vähän eri kohtaan riippuen siitä, että mistä he itse sattuu tykkäämään.

M: Niin, toi puhtauskulttuuri netissä, tai englanniksi purity culture on juuri lähinnä sitä, että halutaan oikeuttaa se, että minä tykkään tai en tykkää jostain sarjasta tai shipistä jollain… Jotenkin moraalisesti halutaan oikeuttaa se, että sinun shippisi on nyt huonompi, koska siinä tämä toinen hahmo on neljä kuukautta vanhempi, sehän on ihan selkeä vääränlainen valta-asetelma. Mutta sitten jos omassa shipissä onkin joku kymmenen vuoden ikäero, niin siinä ei nähdäkään enää mitään ongelmaa, koska se on se oma kiva shippi. No joo, tää nyt on taas sit oman podcastinsa aihe kokonaan. Tästä on tehnyt tosi hyviä jaksoja Fansplaining-podcast, voidaan linkkaa vaikka joku jakso, jos löydän jonkun hyvän tähän aiheeseen. Koska siitä tosiaan riittää sanottavaa ja näin.

A: Tää Sarazanmai on itse asiassa aika hyvä esimerkki tästä ilmiöstä sikäli, että on paljon sellasia ihmisiä, jotka haluaakin ehkä puolustella sitä. Että katsokaa, tässä nyt ei ole kyse fujobaittaamisesta tai fanipalvelun kalastelemisesta vain sillä, että täällä yksi poika pussaa toista poikaa tai täällä vähän on lähmintää. Koska katsokaa, me saimme nyt jotain vähän hienompaa ja erityisempää tällä rakkaudentunnustuksella, ja niin pois päin –

M: Oikeaa homoutta.

A: Oikeaa homoutta. Kun se kaikki muu on sitä vääränlaista homoutta ja feikkiä homoutta. Vaikka loppupeleissä on tosi tärkeää muistaa nimenomaan tää keskustelu mitä nämä muut Twitter-ihmiset on tuonu esiin, että mitä se lopulta kertoo ihmisestä itsestään että täytyy kaivella sitä ns. oikeaa versiota jostain. Mikä tekee niistä muista sitten vääriä versioita sen mielestä? Miten vaikka Ikurahan versio homoudesta on yhtään sen vähemmän laskelmoitua / rahan perässä juoksemista kuin jonkun muun?

M: Niin, ja tässä tullaan todella jotenkin näihin syviin kysymyksiin siitä että mikä on sitä “autenttista homoseksuaalisuuden kuvausta”. Musta oli tosi hyvä keskustelu meillä tossa pari päivää sitten, kun mä sanoin että mulla oli tavallaan Sarazanmaista etukäteen tietyssä mielessä positiivinen fiilis sen takia, että Ikuhara, joka on mies, ainakin miesoletettu, niin hän on kuvannut aiemmissa sarjoissaan lesbohahmoja ja lesbosuhteita. Tai ei välttämättä lesbohahmoja, en mä tiedä miten ne kaikki identifioituu. Mutta ainakin naisten välisiä suhteita, tyttöjen välisiä suhteita. Tavallaan sit tässä tulee tää stereotypia että no, miehet kuolaa lesboilun perään ja blaa blaa blaa. Niin tavallaan mä ajattelin, että nyt hän haluaa kuvata tätä miesten välistä homoseksuaalisuutta, niin hänellä on jotenkin aidommat ja puhtaammat motiivit siinä. Että häntä nyt kiinnostaa tämä homoseksuaalisuuden kuvaaminen oikeasti. Ja sit sä olit vaan silleen että… [nauraa] et eiks tää oo vaan niinkun, se on vaan nähny tässä tämmösen rahareiän, että laskelmoidusti tekee rahaa nyt tällä homokuvauksella…

A: Niin, tai sanoin että se on ihan yhtä todennäköinen optio. Se on just tää ristiriita siinä, että aina voi oikeuttaa itselleen että tää tuntuu paremmalta tää matsku, mutta viime kädessä kukaan ei voi tietää sen ihmisen pään sisälle että mitkä ne sen motiivit yhtään millekään on.

M: Jep. Ja sit just että tarviiko meidän niitä motiiveja niin tarkasti tietääkään? Jos me kuitenkin saadaan sisältöä joka puhuttelee meitä, kertoo meille jostain asiasta, joka on meille itselle tai meidän läheisille ihmisille tärkeää. Että siinä on jotain tarttumapintaa liittyen nyt just vaikka tähän seksuaalivähemmistöjen kuvaukseen. Mutta tästä päästäänkin nyt sitten tähän, mikä oikeastaan innoitti ehkä tekemään tätä podcastia: keissi just tästä, että mikä on “autenttista homokuvausta” ja miten BL-manga siihen kaikkeen sopii. Mä olen tosiaan kirjastossa itse töissä, ja siellä me oltiin tekemässä nyt tämmöistä sateenkaarihyllyä. Näitähän on useimmissa kirjastoissa ympäri Suomea ollut, Kallion kirjasto aloitti tämän. Elikkä tehdään hylly, mihin nimenomaan laitetaan tällaista LGBT-aiheista kirjallisuutta, josta sitä ois helpompi löytää. Sieltä sitten laidasta laitaan kaikenlaista, tietokirjoja, romaaneja, sarjakuvia, elokuvia, mitä vaan.

No tosiaan nyt kun on tämä Pride-kuukausi meneillään ja näin, niin mun työkaveri halusi kanssa että tehdään tähän sateenkarihyllyyn liittyen Pride-teemanen näyttely ja laitetaan sinne mangaa. Koska mangaa tulee tosi paljon jos hakee kirjaston tietokannasta hakusanoilla kuten homoseksuaalisuus tai muu. Hakusanat on, tai nää asiasanat on vähän niinku tageja, joita jokaiseen kirjaan ja muuhun aineistoon mitä kirjaston tietokannassa on, niin on laitettu, jotta niitä ois sit helpompi löytää. Sitten tosiaan yllättäen, kun kaikki BL esimerkiks on asiasanoitettu silleen homoseksuaalisuus, niin sitä tulee sieltä aika paljon. Koska kyllä kirjastosta löytyy myös BL-mangaa, sitä kannattaa sieltä käydä lainailemassa. Mutta joo, mun ensireaktio oli tähän vähän semmoinen epäröivä. Se mun työkaveri ei ole mikään suuri manga-asiantuntija, mutta se oli tosi innokas tästä aiheesta ja muuten tosi tietoinen kyllä kaikista LGBT-asioista. Niin tota, mulla oli vähän semmonen outo fiilis siitä että no nyt täällä on jotain Takarai Rihiton Ten Countia meidän sateenkaari-, Pride-näyttelyssä, ja mulla oli siitä jotenkin… tuli tosi kummallinen olo. Sit mun piti vähän miettiä, että mistä tää mun outo olo tulee.

A: Tää on aika hyvä esimerkki just tosta mitä mainitsin, että vaikka ois kuinka monta vuotta harrastanu jotain tiettyä viihdettä, niin ne tietynlaiset asenteet tai jonkinnäköset reaktiot voi kuitenkin yllättää ja tulla sieltä. Koska mä oisin ihan samalla tavalla, että jos joku ois mulle silleen että no niin, pistetään tähän nyt LGBT-teemainen hylly pystyyn ja siellä sitten Ten Countit vilkkuu, niin mä oisin vähän silleen [ääntelehtii tuskallisesti] –

M: Jännä fiilis.

A: Joo. Tää onkin jännittävä nimenomaan just sen takia, koska kun tätä asiaa lähtee avaamaan yhtään enemmän, niin sitä törmää just niihin omiin ristiriitoihin. Niihin omiin kognitiivisiin dissonansseihin vaikka sen suhteen, että… Sä taisit twiittaakin tästä sitten Twitterissä ja laitoit ketjua –

M: Joo –

A: -ja siellä tuli sit semmosia kommentteja aiheesta, että niin, aina kannattaa muistaa, että joissain maissa BL-manga ja muut vastaavat voi olla se ainut LGBT-viihde mitä ylipäätänsä on tarjolla.

M: Jep. Että se on todella ainoa tapa sitten kuluttaa tai nähdä mitään tämmösiä ei-heteroita hahmoja missään viihteessä tai teoksissa. Tää tosiaan oli tosi hyvä kommentti, että kyllä mä aina sanon tätä ihan samaa muille, mutta sitten se jotenkin kuitenkin taas pysäytti just miettimään sitä omaa ajattelua. Että jos tulee jotain tämmöstä… ns. trashympaa, selkeästi enemmän pornoon tai muuhun keskittyvää BL:ää, niin sit niistä mä olin silleen että ääh, tää ei nyt ehkä ookaan niin hyvä juttu sitten tähän sateenkaarihyllyyn. Vaikka kyllä mä mietin just silleen, että joo, jos täällä ois jotain Yoshinaga Fumin teoksia, mitä nyt kirjastossa ei ollu, tai joku Ten Dance, tää tanssimanga mistä mä aiemmin puhuin, no ei sitäkään oo kirjastossa. Että tän tyyppisiä BL-mangoja mä olisin ihan ilolla laittanut sinne näyttelyyn kyllä. On tosi paljon nimenomaan BL-mangaa mitä mä oon, kun mä olen lukenut sitä, niin on tullut semmonen fiilis itelle että tämä todella kuvaa tosi hyvin ja mua itteäni puhuttelevasti näitä teemoja, mitä liittyy vaikka seksuaalivähemmistönä olemiseen tai elämiseen tai ylipäätään mitä siellä syvällä kokorossa on tunteita.

A: Kyllä. Se voi olla yks kysymys, että jos kuratoidaan jotain tän kaltaista hyllyä varten matskua, että halutaanko sitä varten kerätä teoksia jotka kuvaa sitä seksuaalisen suuntautumisen kokemusta? Vai halutaanko vaan viihdettä, jossa se on samalla tavalla sivuosassa kuin heterous yhtään missään, vaikka romanssissa tai komediassa tai missä lienee? Se voi ehkä selittää jokseenkin sen, että minkä takia heitetään sillä semmosella viihteellisemmällä matskulla vesilintua, vaikka oikeasti… voin sanoa, että suurimman osan ajasta se mitä mä haluan lukea on se viihteellisempi matsku semmosista ihmisistä kuin vaikka minä. Että en mä halua aina vaan sitä että kaikki on ankeeta ja kaikki on tosi vakavaa, tai kaikki on sitä tai tätä. Tai että se piirrostyyli on jotenkin aikuismaista ja taiteellisesti vakavasti otettavaa, vaan että ois kiva saada sitä semmosta kevyempää matskua. Se ehkä oli sillä sun työkaverillakin taustalla, että jos sinne tunkis vähän semmosta kevyempää, niin olisko sitten se toinen puoli siitä kolikosta?

M: Niin, ja ylipäätään ehkä just se, että hän ajatteli sen enemmän ehkä siltä kantilta että ylipäätään mikään tämmönen teos missä on läsnä homoseksuaalisia suhteita, homoseksuaalisia hahmoja, kaikkea tällasta, että kaikki se käy oikein hyvin siihen esiteltäväksi. Koska siinä on kuitenkin tämä LGBT-teema. Siinä missä mä sit olin ajatellut jotenkin enemmän ns. mukamas tosi diipisti, että no nyt pitäis olla näitä… just niinku sanoit, niin ns. jotain autenttisia kokemuksia tästä homoudesta tai mitä lie. Vaikka silleen haloo, jos nyt miettii, jos me laitetaan jotain Will & Grace -DVD:itä sinne sateenkaarihyllyyn, niin kuinka diipisti ja autenttisesti se nyt kertoo jostain homouden kokemuksesta? Viihdettä sekin on. Samalla tavalla jotkut vaikka just japanilaisten homomiesten tekemät karhuhomo-, eroottiset sarjakuvat, niin ne sitten taas kuitenkin sopiskin siihen hyllyyn. Joidenkin kirjastojen sateenkaarihyllyissä on just esim. tää Massive-kokoelma, mitä säkin oot mun luona joskus selaillut, missä on eri japanilaisilta homomangakoilta tämmösiä aika jännittäviä stooreja, joissa mennään kyllä ihan itse asiaan. Että kyllä siellä kun oikeasti rupeaa miettii, niin kyllä musta erotiikalla, oli se sitten miehen tai naisen tai kenen vaan piirtämää, niin kyllä silläkin on oikeasti paikkansa siinä sen… en mä tiedä voiko sanoa kokemuksen, mutta ylipäätään elämän kuvauksessa.

A: Se on osa sitä elämää, niin se on tärkeää että se on siellä mukana. Etenkin kun mitä taisit sanoa, teillä se sateenkaarihylly on K18-puolella, niin jos se on näin, niin –

M: No ei nyt K18, mutta silleen aikuisten puolella. Eihän meillä kirjastossa ole sinänsä K18-puolta, eli –

A: Niin, siellä ei ole mitään verhoja minkä läpi pitää mennä sinne hämyisiin luoliin, oikeille kirjastohyllyille.

M: Niin. Vaikka siis mä olen miettinyt tätä kyllä hyvin monet vuodet, ja hyvin pitkään olen miettinyt ja lukenut keskustelua tästäkin aiheesta, että miksi kirjastosta ei saa pornoa. Vaikka toisaalta mitä pornoa sieltä ei saa? No sieltä ei saa DVD:itä tai lehtiä. Mutta kyllä sieltä esimerkiksi kirjallisuudesta löytyy kaikennäköistä pornokuvaelmaa, jota kyllä on saatavilla. Löytyy sarjakuvia ihan joka makuun, kaikkien länsimaalaisten tekijöiden ja myös näitten japanilaisten tekijöiden. Sikäli toki en tiedä kuinka paljon esimerkiks hetskujäbille suunnattua pornomangaa kirjastossa on, tätä mä en ole kauheasti tutkinutkaan. Mutta ainakin BL-puolelta voin sanoa, että löytyy ihan mukavaa settiä.

A: Kyllä. Sitten vielä tähän keskusteluun liittyen siellä sunkin kommenteissa tuotiin aika hyvin esille just tämä, että kun monilla saattaa olla perstuntumavastaus että no, semmonen matsku on väärää, joka on tehty vaikka heteroilta homoyleisölle. Koska se ei ole autenttista kuvausta yhtään mistään. Niin aika harvoin ihmiset hyppää ensimmäisenä kritisoimaan tätä länsimaalaisissa teoksissa. Kuten ilmeisesti oli vaikka Love Simon, joka on ollu tosi iso ja koskettava ja monille tärkeä juttu, niin se on ilmeisesti heteronaisen kirjoittama teos.

M: Niin, joo. Tai ylipäätään musta tuntuu, että ehkä silloin sitä kritisoidaan, jos on just se oletus että se kirjailija on hetero tai kirjailija on nainen, jos se kirjoittaa homomiehistä tai mitä lie. Tuntuu että japanilaista viihdettä, mangaa ja muuta arvostellaan tosi paljon tältä kannalta. Mutta sitten just samalla tavalla ei aleta kritisoimaan länsimaisia teoksia tästä samasta asiasta, vaikka toki kun internetin syövereihin menee, niin sitäkin keskustelua varmasti näkyy. Mutta ei ainakaan samalla tavalla ole esillä. Tää Love Simon, elikkä suomeksi se ilmesty nimellä Minä Simon, homo sapiens, se kirja alun perin. Siitä tuli tää leffa, Love Simon. Kirjana se nyt on aika yhdentekevä, että just tämmönen perus nuortenkirja, missä joku… mä en nyt muista onko se Becky Albertalli ammatiltaan psykologi vai mikä lie koulukuraattori, joka on töissään nähnyt erilaisia tapauksia. Näitä nyt on aika paljon tämmösiä nuortenkirjoja, missä joku psykologi tai lääkäri tai kuka lie kirjoittaa jonkun rohkaisevan kirjan nuorille tästä aiheesta, vaikka hänellä itsellään ei siitä oliskaan henkilökohtaista kokemusta.

Yksi esimerkki tästä oli se None of the Above -kirja minkä mä luin, mikä kertoi intersukupuolisesta tytöstä. Se oli jonkun lääkärin kirjoittama muistaakseni. Se oli mun mielestä ihan kauheeta kuraa se kirja, mutta nää on silleen suht yleisiä. Eikä näistä kukaan valita että aa, sinulla nyt ei ole tätä autenttista kokemusta niin et saa kirjoittaa tätä kirjaa missä nämä teemat ovat esillä. Mutta tälleen nyt monen tangentin kautta päästään takas siihen, että mun mielestä se Love Simon leffana sitten taas oli ihan tosi ihana, vaikka se kirja oli aika mitäänsanomaton. Kun elokuvamuodossa näki sen, että tässä nämä kaksi poikaa saavat toisensa ja voivat lopussa suudella siellä maailmanpyörässä, kun kaikki hurraavat ja mitä lie. Niin se oli jotenkin leffana paljon vaikuttavampaa. En mä tiedä onko tässä sit joku, että sen takia ihmiset just hakee nimenomaan animesta ns. representaatiota tai sitä miesten välistä, oikeasti romanttisena kuvattua suhdetta, koska se tuntuu vaikuttavammalta jos se on tämmöisessä audiovisuaalisessa muodossa. Kun sitten tulee fiilis, että tää nyt vaikuttaa, tai tämän näkee useampi ihminen, ja tää nyt vaikuttaa maailmaan jotenkin enemmän tai mitä lie. Vaikka silleen ihan hyvä muistaa, että joku fucking myöhäisyön anime ei välttämättä ole oikeasti mitään mainstream-viihdettä, vaikka me täällä meidän omassa kuplassamme silleen ehkä saatetaan välillä ajatellakin.

A: Niin, se on jännä. Koska ehkä enemmän kuin se että kuka sen näkee, niin siinä on tärkeää se, miten ison haloon siitä voi nostaa. Musta edelleen oli jotenkin vitsikästä, että törmäsin Yuuri on Iceen Chris Ottin Shallow Rewards -podcastissa, joka on siis tosiaan musiikki-podcast. Siellä oli vieraana Toonamin joku jäbä, joka siellä puhui uusimmasta kuumasta animestaan, joka oli hänen mukaansa “homoanime”. Että siellä [nauraa]… tää konsepti siitä, että tämmönen on olemassa, niin se on sieltäkin sitten levinnyt vaikka minne näiden ihmisten kautta. Joskus tuntuu, että sillä ei ole väliä kuka sen näkee ja mitä siellä oikeasti tapahtuu, vaan millasena siitä puhutaan, ja millasena leviää ajatus jostain sarjasta ja sen sisällöstä. Mä en silleen yhtään yllättyis, jos vaikka tästä Sarazanmaista tulis sitten joillekin hyvin vastaavan tyyppinen kokemus. Siellä sitten voidaan promota sitä, vaikkei kaikki katsoiskaan näitä kappoja toistensa perseissä, vaan [naurahtaa]… Mut että voi tulla semmonen hyvä fiilis, että hei katsokaa nyt, täällä on tämmöistäkin matskua joka ei ole likaista BL:ää. Toisaalta ymmärrän, kun aika moni BL-anime on aika hirvittävää paskaa.

M: Joo, siis tosiaan BL:llä on huono maine anime- ja mangapiireissä länsimaissa. Se johtuu musta varmaan siitä, että anime on ehdottomasti se suositumpi harrastamisen muoto, kuin mitä sitten manga on. Ei ihmiset näe sitä BL-mangan kaikkea variaatiota, mitä siitä on olemassa. Ne näkee vaan ne muutamat, sanotaanko 15 vuotta vanhoja arvoja edustavat animesarjat, joita edelleen silloin tällöin popsahtelee ulos. Toki nyt mä toivon että ihmisten käsitys myös BL-animesta tulee muuttumaan tänä vuonna, koska heinäkuussa alkaa Noitamina-ohjelmapaikalla tää Kizu Natsukin Given-mangaan perustuva anime, joka on sitten toivottavasti ihan parasta shittiä kaikin puolin. Siellä on musiikkipojat kehissä, ja paljon muutakin on kuin pelkkää sitä romanssia. Itse asiassa mä luulen, että yks syy siihen myös miksi ihmiset kaipaa sitä ns. representaatioo BL-sarjojen ulkopuolelta on just se, että kun kaikki tietää että BL-sarjoissa se pointti on nimenomaan homoromanssi, että se on se mistä se koko stoori kertoo. Niin sitten sitä halutaan nähdä myös semmosissa tarinoissa, missä se pointti on joku ihan muu, kuten vaikka se kappa ja pyllyt tai mitä lie.

A: Joo, sehän on monella, että… ei välttämättä itsessään BL kiinnosta genrenä, mutta sitten tarinat missä saattais olla jotain poikarakkaushommia saattais sitten kuitenkin kiinnostaa isoa osaa katsojista.

M: Tää on se ristiriita minkä kanssa aina ja ikuisesti revin hiuksia päästäni, vaikka samalla sit ymmärrän että mistä se johtuu. Mutta just tää, että mä oon silleen että maailmassa on niin paljon mahtavaa BL:ää, miks te ette lue sitä ja kaikkea? Mut sit ihmiset haluais vaan Attack on Titanin, jossa on homoja. Et niinku [nauraa]… Mä oon oikeesti nähny jotain tällasia twiittejä.

A: No, tajuan. Toisaalta tää viimeaikainen, se screencap siitä jäbästä joka oli silleen että miksi Naruto saa minut haluamaan olla homo, niin se kertoo silleen aika paljon tästä. Että… homoikoneja voi löytyä sieltä mistä vähiten odottaa. [naurahtaa]

M: Joo, se on kyllä… ihan totta. [nauraa]

A: Että oikeasti ei me tarvita tämmöstä LGBT-hyllyä ollenkaan. Me vaan isketään sinne nartsat ja titaanit ja se on niinku siinä.

M: Niin, että sitten jokainen voi kokea itse näitä tuntemuksia, jos ne semmosia herättää.

A: Kyllä.

M: Joo. Mutta jos nyt tälleen miljoonan tangentin kautta palataan takaisin tohon, että mikä nyt erottaa tän BL-mangan sitten jostain autenttisista LGBT-mangoista, niin… Musta tuntuu, että sitä rajaa on muutenkin länsimaissa, että miten sitä julkaistaan nykyään, niin sitä tietoisesti on pikkasen häivytetty. Mikä on ihan kivakin juttu, että esimerkiks Amazon, niin siellä on näitä Best Seller -listoja. Siellä on tämmöinen lista mitä mä usein seuraan, missä on yaoi- ja LGTB-manga – he mun mielestä käyttävät sanaa yaoi, jos mä nyt muistan oikein. Siellä sitten on just iloisesti sekaisin nää kaikki tämmöset veljen husbandot ja erilaiset BL-mangat. Koska selkeästi näillä aiheilla on sit kuitenkin sama yleisö aika pitkälti, ainakin jos kattoo sitä että ketkä näitä ostaa. Ja saman on huomannu erilaiset kustantamot, niinku Seven Seas vaikka, joka kustantaa mangaa tosi laaja-alasesti. Ne on viime vuosina tosi paljon alkanu julkasee tällasta, just vaikka esseetyyppistä, omaelämäkerrallista ja muuta LGBT-aiheista mangaa.

No sit he on julkaisseet myös yuri-mangaa, eli tyttöjen välisistä suhteista kertovaa mangaa, ja sitten myös uskaltautunu vähitellen sinne BL-osastolle ja tämmösiin vähän… ei niin trashya BL:ää, vaan enemmän semmosta, että tässä nyt tämä hahmo identifioituu homoksi ja elää elämäänsä ja muuta. Semmosta missä kuitenkin ehkä jollain tapaa se LGBT-elementti on siellä teemoissakin mukana. Just vaikka tää Syundein Go for it Nakamura-kun, Ganbare Nakamura-kun, joka on tämmöinen, että siinä homo koulupoika on ihastunu koulukaveriinsa ja sitten elää sitä hassua elämäänsä. Niin tän tyyppisiä sarjoja. Tai vaikka joku Nakamura Asumikon Doukyusei, joka nyt on saanut vihdoin ekaa kertaa paperijulkaisun englanniksi, niin niitäkin markkinoidaan Shimanami Tasogare -tyyppisten teosten rinnalla. Shimanami Tasogare on muunsukupuolisen, aseksuaalisen mangakan tekemä sarja, jossa on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöhahmoja tosi laaja-alaisesti mukana. Se on tosi kiitetty manga sekä Japanissa että länsimaissa. Niin tota, kaikenlaista löytyy.

A: Tossa tuli itse asiassa aika hyvä pointti mikä saa mut aina repimään hiuksia päästä, just se… Kun tulee tää ikivanha argumentti aina siitä, että joo, BL on hetskunaisilta hetskunaisille. Blii blaa bloo, eksploitatiivista paskaa. Niin se, että kun varsinkin nykymaailmassa ja mitä pidemmälle mennään siinä että ihmiset saa tietosuutta yhtään mistään, niin… sukupuolen tai seksuaalisuuden tai yhtään minkään olettaminen automaattisesti niin tekijästä kuin lukijoistakaan alkaa olla jo aika helvetin kulunutta, näin suomeks sanottuna.

M: Jep.

A: Se, kuka tekee ja mitä tekee, voi ja monesti saattaa näkyäkin siinä miten asioita käsitellään. Mutta niin kauan kuin se sisältö itsessään on arvostavaa, jotenkin hienovaraista tai jollain tavalla kunnioittavaa edes sitä omaa aihettaan kohtaan, niin mulle on silloin ihan se ja sama kuka sen on tehnyt ja mistä lähtökohdista. Ylipäätään just tää, että kuka länsimaissa kritisoi ketäkin mistäkin, niin se tuntuu jotenkin tulevan aina semmosesta paikasta, että ois olemassa joku myyttinen, mystinen, täydellinen versio. Mut sitten kun me saadaan vaikka joku Dream Daddyn kaltainen visual novel -peli, jossa on hyvin laaja diversiteetti ja sen on tehny laajasti diversiteettiä edustavat ihmiset, niin sit se revitään palasiks kun se ei ookaan kuitenkaan täydellinen. Siinä mielessä Pride-kuukauden aikana vois aina just miettiä sitä, että tärkeintä ois se, että ihmiset sais vaan niitä kokemuksia ja kuvauksia joihin ne voi samaistua, joista ne löytää kosketuspintaa, jolloin ne tuntee että ne ei oo yksin niiden omien kokemustensa kanssa. Siinä musta, jos palataan tähän alkuperäiseen ajatukseen tästä kuratoidusta kirjastohyllystä, niin se on oikeastaan ihan sama, että mikä teos siellä on ja kuka sen teoksen on tehnyt. Että ei se tee siitä yhtään tärkeempää tai vähemmän tärkeetä, jos se vain resonoi ihmisen kanssa silleen, että se saa siitä jotain lohtua tai samaistumista.

M: Niinpä. Toi on just tosi hyvä pointti, mihin aina nyt yritän palaa tulevaisuudessa ja nykyisyydessä ja muutenkin. Että en mä länsimaisista teoksista yhtään niin paljon jotenkin arvota sitä, että ns. mille yleisölle tää nyt on tehty tai kuka tän nyt on tehnyt, jotta mä voisin ottaa sen sinne Pride-hyllyyn. Mä oon vaan silleen että no, tässä on homohahmoja, homoteemoja, tää nyt menee tänne hyllyyn ja that’s it. Niin samaa siihen mangaankin pitäis soveltaa. Ja just toi mitä sanoit, että länsimaissa kiertää just myytti monesti tästä, että BL on hetskunaisten hetskunaisille tekemää tarinointia, niin se on kanssa semmonen… mikä on ollu tietyssä mielessä tosi haitallinen mielikuva, jos mä mietin tavallaan itteäni, että miten mä olen suhtaunu mun omaan harrastukseen ja omaan seksuaalisuuteen ja kaikkeen muuhun. Koska tosi pitkään mulla oli semmonen fiilis että aa, no mä nyt en varmaan sitten oo silleen oikeasti queer tai mitä lie, koska mä kulutan tämmöstä hetskunaisten viihdettä. Sen sijaan että mä oisin voinut vaikka alkaa kelaamaan että niin, kun mua aina kiinnostaa nää homoteemat viihteessä uudestaan ja uudestaan, oli se sitten japanilaista mangaa tai länsimaista fiktioo tai mitä lie, niin ehkä sille on joku syy minun sisällä itsessäni [nauraa].

A: Nimenomaan. Etenkin kun erilaisten kulttuurien tuotokset voi joskus muuntautua vähän semmosiksi monoliiteiksi, että niiden sisällä on omat normistonsa. Niin vaikka japanilainen viihde ja japanilainen LGBT-viihde ja sen monet eri olomuodot, ne voi sitten tarjota samaistumispintaa tai kosketuspintaa sellasille ihmisille, jotka ei oo sieltä omista kulttuureistaan ehkä löytäny jut sen tyyppistä matskua. Ja on aina tärkee pitää mielessä, kuinka BL tai muut vastaavat voi tarjota myös muunsukupuolisille tai transihmisille tai kelle tahansa tosi paljon sellasta ahaa-elämystäkin tuottavaa matskua, ihan vaan sillä että niihin hahmoihin ja asetelmiin suhtaudutaan tavalla, joka tuntuu jotenkin freesiltä siitä omasta lähtökohdasta nähden.

M: Niin, ne sukupuoliroolit ja muut tämmöset, ne on aika erilaisia kuin mitä näkyis vaikka just ehkä länsimaisessa fiktiossa, jos käsitellään homoteemoja. Tai sit toisaalta, että miten vaikka japanilaisessa viihteessä käsiteltäis hetskuromanssia tai muuta. Sieltä löytyy tosi laajasti sitä samaistumispintaa, vaikka se teos ei nyt välttämättä sitten ois ihan niin just tarkottanutkaan. Mutta kuten sanottua, niin Narutokin voi olla se homoikoni sitten jollekin –

A: [nauraa] –

M: -että kyllä sieltä kaikenlaisia luentoja voi ja saa tehdä. Se on vaan rikkaus.

A: Ja etenkin kun nykyään ruvetaan yhä enemmissä määrin siirtymään aikakauteen, missä myös ne tekijät on paljon aktiivisesti tietosempia tästä diversiteetistä – siinä missä voi olla että aikasemmin nää omat luennat, ne oli vain onnekasta sattumankauppaa jota ei todellakaan oo ehkä tarkoitettu silleen sitä alkuperäistä, siellä on voinu olla hyvinkin ahdasmielisiä tai fiksattuja näkemyksiä niillä tekijöillä. Tää näkyy hyvin vahvasti esimerkiksi meidän seuraavassa sivuaiheessa, kun päästään puhumaan Pride and Fun -nimisestä artikkelista, joka tuli Chil Chil -nettisivulla, josta Maija voi varmaan kertoa vähän tarkemmin että mikä se on ja mitä siellä on.

M: Joo, elikkä tää oli kans yks artikkeli, joka sai mut miettimään ja toisaalta vahvisti myös tiettyjä mun ajatuksia, joita oon pyöritelly tästä BL-mangan ja LGBT-teosten välisestä suhteesta. Eli Chil Chil on japanilainen BL-harrastajien nettisivu. Siellä on artikkeleita, siellä listataan kaikkia suosituimpia BL-teoksia, mangoja, light noveleita, drama CD:itä, kaikkia tämmösiä. Siellä on joka vuosi tämmönen Chil Chil -äänestys, missä fanit saa rankkaa ne parhaat teokset joka vuodelta. Siellä tosiaan on kaikkia erilaisia artikkeleita, mitä mä aina mielenkiinnolla luen. Siellä on esimerkiks ollu just vaikka että miten BL kehittyi visuaalisesti heisei-kaudella ja kaikkia tämmösiä. Mä tein joskus tiivistelmän englanniksi siitä artikkelista, ja mä voin sen kanssa linkkaa tonne shownoteihin. Mutta tosiaan, tämän kertaista aihetta koskeva artikkeli oli tää Pride and Fun -niminen juttu, joka ilmesty silloin kun oli toi Tokyo Rainbow Parade tässä kuukausi vai pari taaksepäin. Eli tämmönen Tokyo Pride -tapahtuma. Siellä oli aika kiinnostavasti pohdittu BL-mangan ja LGBT-mangan suhdetta.

Siinä käytiin läpi tätä, että tiedostettiin kyllä että aikasemmin esim. 90-luvulla BL:n suhde seksuaalivähemmistöihin on ollut aika vaikea, tai että BL-kuluttajat ja seksuaalivähemmistöt, niiden välillä on ehkä ollut vähän hankausta. 90-luvulla oli tää kuuluisa yaoi ronso, eli yaoi-keskustelu, jossa homomiehet kyseenalaisti BL-mangaa siitä, että se on vaan fantasiaa eikä sillä ole mitään tekemistä tosielämän homosuhteiden kanssa. Mutta siitä on kuitenkin jo aika kauan, asiat on muuttunu ja tullu eteenpäin aika paljon. Siellä mainitaan käännekohtana tämmösen tutkijan kuin Mizoguchi Akikon kirja, BL Shinkaron, jossa pohditaan BL-mangan evoluutiota ja BL-mangan yhteyttä tosielämän LGBT-teemoihin. Se kirjoittaja, tutkija, on itse ilmeisesti lesbo, että se myös vaikuttaa tähän hänen omaan tulkintaansa. Hänen mukaansa BL on kehittynyt stereotyyppisemmästä kuvauksesta sitten enemmän monipuolisempaan suuntaan.

Siinä artikkelissa käsiteltiin aika hauskasti kans tätä BL-mangan historiaa suhteessa LGBT-teemoihin, ja otettiin esimerkiksi mangaka Yoshinaga Fumi, joka on siis esim. Antique Bakery -mangan piirtäjä. Nyt on tänä keväänä tullut hänen tämmösestä ei-BL-mangasta, mutta kuitenkin kahden homomiehen suhteesta kertovasta Kinou Nani Tabeta, eli What Did You Eat Yesterday -mangasta, niin siitä on tullut live action TV-sarja. Se sitten kytkettiin tähän BL-mangaan, että hei, nyt meillä on animea mainstreamimpi draamasarja, jossa on ihan oikeita, kuuluisia näyttelijöitä ja se käsittelee homoteemoja. Se tuo niitä ehkä useamman ihmisen tietoisuuteen kuin mitä pelkästään se manga vaikka toisi, se alkuperäinen manga on BL-mangakan käsialaa nimenomaan. Yoshinaga Fumi jo silloin 90-luvulla tai 2000-luvun alussa käsitteli omissa BL-sarjoissaan homoseksuaaliseen identiteettiin liittyviä kysymyksiä, jotka ei ehkä silloin ollu vielä niin yleisiä BL-mangassa.

Toki tässä nyt ehkä taas sivuhuomiona voi sanoa, mä en sulle tästä itse asiassa vissiin sanonutkaan… oliko Khursten linkannu Twitterissään, että oli taas todella masentavaa juttua japanilaisista asenteista. Kun Yahoon headlinessa oli uutinen siitä, että monien katsojien mukaan tän Kinou Nani Tabetan Kenjille, eli tälle vähän… onee-, niinku feminiinisempää homomiestä näyttelevälle Uchino Masaakille pitäisi antaa parhaan näyttelijättären palkinto, koska hän on nyt niin hyvä tässä naisen roolissa tai jotain. Sitten joku japanilainen twiittaaja tästä hyvin tuohtuneena twiittasi, että mitäs helvettiä nyt mies, homosuhteessa ne molemmat ovat miehiä, ei tässä ole mitään naista. Että miksi näyttelijättären palkinto, tämä ei ole ookoo. Mutta joo, tää nyt sivuhuomiona tästä. Sitten tosiaan siinä artikkelissa listattiin erilaisia BL-mangoja tai haluttiin esitellä semmosia BL-mangoja, joissa nää LGBT-teemat on läsnä jollain tavalla.

Musta tässä oli mielenkiintoista just se, mitä teoksia tähän sitten oli valittu. Just sellasia, että näissä nyt oikeasti jotenkin käsitellään näitä teemoja, ja että mitkä ne perustelut tällä artikkelin kirjoittajalla oli ollu. Hän oli valinnut sinne esimerkiks, tai tässä oli valittu tämmöinen… oliko se nyt kymmenen sarjan lista tai jotain, mä laitan sen artikkelin tonne showneteihin niin voitte sieltä itse käydä ne katsomassa. Osaa näistä ei ole käännetty englanniksi, mutta osa ehkä ainakin fanikäännöksinä löytyy. Siellä oli tosiaan tämmösiä sarjoja nostettu: Nakamura Asumikon piirtämä Sora to Hara, jossa sanottiin siitä, että siellä on monenlaisia homomiehiä. Siellä on tää päähenkilö Hara, keski-ikäistyvä opettaja, joka homobaarista etsii seuraa. No sitten hän löytää sieltä homobaarista lukioikäisen jäbän, joka sitten onkin hänen oma oppilaansa. Mutta he kuitenkin kohtasivat siellä homobaarissa, eli molemmilla oli ne tietyt intentiot ja tietty suuntautuminen. Sitten siellä on tää Hara-sensein vanha ihastus, joka oli aikanaan hänen opettajansa, joka on… jo yli keski-ikäinen, eronnut mies, joka ei halunnut aluksi hyväksyä itseään mutta on nyt sitten kuitenkin suhteessa toiseen mieheen. Että siellä todella näkyy tätä variaatiota, millasia homohahmoja siellä stoorissa on.

Sitten siellä otettiin esille Ogeretsu Tanakan tekemä Escape Journey, jossa ilmeisesti, mä en ole vielä lukenut tätä sarjaa niin pitkälle, mutta ilmeisesti ne hahmot kohtaa siellä syrjintää kun ne yrittää vaikka hommata asuntoa yhdessä tai muuta. Että tällasia asioita on otettu, ja tota… Se oli musta kiinnostavaa että tässä artikkelissa puhuttiin siitä, että tämmösten ongelmien tai teemojen käsittely on tullut yhä useammin osaksi BL-mangaa. Siinä artikkelissa puhuttiin tämmösestä 2010-luvun BL-mangan standardista, että se on tavallaan jo melkein standardi, että tämmösiä on siellä mukana. Sitten tähän oli otettu toi Nagai Saburon Smells Like Green Spirit, jossa kasvetaan maaseudulla jossain aivan landella ja pohditaan seksuaalisuutta ja sukupuolta aika realistisesti, tosi kiinnostavasti. Sitten siellä oli Kii Kannan Étranger-sarja, jossa ollaan pääpariskuntana Hokkaidolla, asutaan sen toisen jäbän lapsuudenkodissa tai lapsuudenkaupungissa. Sieltä tulee kaikenlaisia erilaisia kohtaamisia ja muita. Muistatsä tästä Étrangerista, tuleeks sulla mitään esimerkkejä mieleen, sä oot viimeks tätä lukenut?

A: Joo. Mä tossa vähän aikaa sitten luin sen uudestaan siihen asti mitä sitä on ilmestynyt, ja se on itse asiassa aika… Jos mietitään sellasia sarjoja, mitä mä haluaisin lukea nimenomaan LGBT-mielessä, ettei pelkästään BL vaan LGBT, niin mun mielestä tää sarja tulee aika lähelle sitä. Koska siinä on ne hahmot jotka kipuilee sekä itsensä kanssa, mutta myös tietyssä mielessä sen ympäristön kanssa. Siellä ei ole mitään semmosta ihan jäätävää, että nyt homot helvettiin ja poltetaan teidän talo ja muuta tämmöstä angstipornoa, vaan enemmän se on semmosta… hiljaista ymmärrystä siitä, että ympäristö ei aina täysin hyväksy. Siellä on hetkiä jolloin täytyy tulla kasvokkain sen kanssa, että okei, tässä nyt on kaksi miestä ja jos mennään toisen pikkuveljen opettajan tapaamiseen, niin siellä voi tulla niitä tilanteita että joku huomauttaa tästä. Että hei, te olette kaksi jäbää. Sit pitää vaikka entiselle lapsuudenkaverille kertoa tästä tai tulla sinuiksi semmoisten tunteiden kanssa, että hei, olen aina tiennyt että en ole ehkä ihan samanlainen kuin kaikki muut ja tämä on minun valintani.

Siinäkin on perheenjäseniä, jotka jokainen vähän omalla tavallaan siihen reagoi. Siinä on aika hyvä tasapaino sellasessa kepeydessä, ja ettei mennä ihan liian sinne angstisuohon. Mutta sitten kuitenkin on niitä tosielämän tiettyjä hetkiä, missä muistaa että ai niin, mä vielä poikkean tästä vallalla olevasta normista. Vaikka sen oman kumppanin kanssa yhdessä hetkessä on kaikki hyvin, niin on myös niitä sellasia tilanteita, joissa ne ihmissuhdeongelmat myös liittyy niihin kahteen ihmiseen pelkästään. Se ei ole pelkkää myöskään sitä, että nyt se ympäristön paine siellä aiheuttaa ongelmia. Siinä on tasapainossa sekä tämmöset ulkoapäin tulevat paineet, niiden kanssa oleminen, ja myös se kahden hengen välinen ihmissuhde ja niiden henkilökohtaiset, omat ongelmat.

M: Joo, tossa varmaan aika hyvin tiivistyi se että minkä takia se myös tohon artikkeliin on valittu mukaan. Että siitä löytyy kuvausta tosi monipuolisesti. Sitten tässä artikkelissa oli vielä tosi mielenkiintoista se, että siinä esiteltiin muutama suosittu manga jotka ei ole BL:ää, mutta käsittelee kuitenkin näitä aiheita ja voisi olla kiinnostavia. Kaikkein kiinnostavin valinta oli tää Nakamura Asumikon eli myös Doukyuusein piirtäjän tekemä vanhempi sarja, J no Subete, eli All About J. Toisaalta se on pastissi 70- ja 80-luvun poikakoulu-, ns. shounen ai, eli BL:ää edeltäville teoksille, joissa oli tämmöstä herkkää poikien välistä rakkautta. Siinä kuitenkin käsitellään aika realistisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemia asioita. Tässä on miljöönä tämmöinen, noin 50-luvulta 80-luvulle liikutaan Amerikassa, et on kumminkin vähän etäännyttäen. Mutta musta jotenkin tosi hyvin se ite manga näyttää, missä kohtaa tavallaan BL ja mikä BL:ää on edeltänyt, nää tämmöset LGBT-teemat, niin jotenkin että miten ne kaikki tulee yhteen.

Musta oli tosi kiinnostavaa, että tää artikkelin tekijä oli myös tehnyt tän saman yhteyden päässään. Olin siis miettinyt tätä J no Subetea sen takia, kun olen ollut tekemässä semmosta listaa että hei, jos on lukenut Banana Fishin niin mitkä mangat vois kiinnostaa. Siinä myös yhdistyy tää tämmönen esi-, varhais-BL ja sitten tämmöset… No, en tiedä voiko sanoa homoseksuaalisuuden teemat, mutta ainakin siellä on jotain homohahmoja läsnä. Tää oli jotenkin itselle vahvistava lukukokemus tää artikkeli. Mut joo, sitten siellä suositellaan myös esimerkiksi tätä Shimanami Tasogare -mangaa, mistä tossa aiemminkin jo mainittiin. Ja sitten tosi kivasti musta siinä artikkelin loppusanoissa todettiin, että nämä on kaikki tarinoita joissa pohditaan sitä, että mikä on tavallista. Kyseenalaistetaan vähän sitä, että se ainoa tie onneen olisi se avioliitto ja lapset heterosuhteessa, mikä nyt kuitenkin tuntuu Japanissa olevan tietyssä mielessä se oletusstandardi edelleen. Ja monissa muissakin maissa.

A: Tää on musta aika jännä, koska nyt tossa kun kuuntelin sun äskeistä recappia näistä teoksista ja vähän tästä 2010-luvun standardista, niin semmonen selkeä mikä ainakin mulle nousi tosta mieleen oli just tämä. Että jos aikasemmin on ollut vähän tää, mikä on lähtenyt sieltä poikakouluromansseista jotka sijoittuu jonnekin mystiseen Eurooppaan keskelle ei-yhtään-mitään, ja sellasesta fantasiasta mistä yaoita ja BL:ää ja kaikkia näitä on kritisoitu silloin aikanaan – että se on fantasiaa, joka ei liity yhtään mihinkään. Niin kun siitähän monesti on puhuttu että kaikki tän tyyppiset sarjat pelaa semmosella… illuusiolla tai haaveella siitä, että voisi päästä näistä yhteiskunnan paineista ja yhteiskunnan odotuksista pois. Että se täyttymätön rakkaus tai kielletty rakkaus on aina kielletty hedelmä, joka siellä lukijoita kiehtoo. Niin nykyään sit on ruvettu tuomaan just tätä realismia mukaan siihen kuvaukseen, mikä mun mielestä lähentää sitä tähän LGBT-tyyppiseen spektriin muutenkin.

Että ehkä se kunnioituksella/ajatuksella lähestyminen tulee osittain juuri siitä, että vaikka olisi semmoista suurin piirtein kevyttä, just tää Kii Kannan Étranger-sarja, se on hyvin kevyttä ja taide on ihanan ilmavaa ja pehmeää. Mutta sielläkin ollaan koko ajan tietosia siitä, että tää ei ole pelkkää hörönlörö-fantasiaa, että nää kaks hahmoa voi vaan karata jonnekin autiolle saarelle ja elää siellä lopun elämäänsä kohtaamatta mitään todellisuuksia. Niin tää 2010-luvun standardi voi olla nimenomaan se, että vaikka lukijat rakastaa tematiikkaa siitä, että tätä ei voisi koskaan olla todellisessa maailmassa joten se on kiehtovaa, niin nyt nimenomaan tuodaan niitä todellisen maailman elementtejä yhä enenevissä määrin. Hyvin aktiivisen tietoisesti, kuten tossa sanoin. Että se on tää iso muutos. Se ainakin mulla on yks iso syy miksi puolustan BL:ää enenevissä määrin niin hanakasti ihmisiltä jotka väittää, että on vain yksi tai kaksi autenttista sarjaa josta saa oikeaa kuvausta, koska se on jotenkin… ehkä tietoinen irtautuminen siitä fantasiaperinteestä, mitä se on ollut joskus silloin aikanaan.

M: Niinpä, toi on tosi hyvä pointti. Nimenomaan just toi, että ollaan liikuttu aika kauas siitä että se ois ihan puhdasta fantasiaa. Vaan ollaan just semmosella tosi arkielämän tasolla kiinni ihan oikeessa nykypäivän elämässä. Sitten voikin kysyä mielenkiintoisen kysymyksen, että miten sitten esimerkiksi joku Sarazanmai, jossa nämä hahmot – kyllä, he ovat miehiä ja kyllä, he tunnustavat rakkautta toisilleen ja halaavat alasti, mutta miten heidän suhteensa on yhtään sen enemmän kiinni missään todellisessa elämässä, oikeassa yhteiskunnassa, tai näissä tämmösissä ongelmissa vaikka mitä seksuaalivähemmistöjen edustajat joutuu kohtaamaan? [naurahtaa]

A: Sepä siinä. Mun mielestä ehkä onkin jännää, että sen sijaan että me metsästettäis sitä yhtä ainutta oikeaa kuvausta, niin olisi just monenlaisia kuvauksia. Että fantasia saa olla fantasiaa, ei kukaan meistä halua koko ajan pelkästään lukea vain tarinoita missä on pelkkää homofobiaa ja syrjintää. Yks iso syy minkä takia just tuolla peräänkuulutin kivaa viihdettä on just se, että ei me haluta aina lukea pelkkiä niitä vaikeita kokemuksia ja sitä isolaation tunnetta ja muuta vastaavaa. Mut sitten just se, että yhden sarjan ei tarvitse tarjota kaikkea, mutta kunhan on myös paljon sarjoja jotka tarjoaa sitä oikeatakin puolta. Tällä oikealla mä tarkoitan nimenomaan sitä, että kun elät vaikka suhteessa samansukupuolisen tai muunsukupuolisen, semmoisen kumppanin kanssa jota yhteiskunta näkee jollain tavalla poikkeavana, niin siinä on aina tietynlaisia sudenkuoppia. Siinä on semmoista epävarmuutta jatkuvasti, ja sen tiedostaminen, että vaikkei sitä kuvattais koko ajan tai sillä ei mässäiltäis, sillä ei tarttekaan revitellä, mutta kunhan sen ymmärtää se tekijä. Että hei, tämmöinen asia on olemassa. Se voi olla hyvin iso realiteetti niille ihmisille jotka lukee tätä, jotka samaistuu tähän. Niin se tietty hienovaraisuus tai hienotunteisuus ja kunnioitus sitä aihetta kohtaan on sellanen, mikä on mulle tosi tärkeää viihteessä. Sitä on ruvennut näkymään hyvin monipuolisella tavalla BL:ssäkin, mikä on musta tosi mielenkiintoista.

M: Niinpä. Musta oikeasti… no, toki BL nyt on se viihde mitä mä kaikkein eniten kulutan, mutta mun mielestä BL:stä löytyy myös tosi paljon semmosia teemoja tähän aiheeseen liittyen, mitä mä en oikein mistään länsimaalaisestakaan viihteestä ole onnistunut löytämään, tai saa samalla tavalla. Toki paljon nyt on semmoista että mä itse vaan villisti projisoin ja ylitulkitsen jotain juttuja, mutta kuten sanottua aikaisemminkin, niin sekin on sallittua. Kuitenkin ollaan huomattu että tekijät myös tietoisesti tekee niitä valintoja, että ne menee siihen suuntaan, että ne ottaakin tietoisesti niitä teemoja esille. Vaikka se oiskin vaan se semmoinen pieni nyökkäys siihen suuntaan että hei, mä tiedän että ei ole aina helppoa elää seksuaalivähemmistönä tässä maailmassa. Mutta se sit riittää että on se nyökkäys. Ei tarvi mennä siihen että äiti heittää ulos kotoa ja sinut kivitetään kadulla ja mitä lie, vaan vähemmälläkin voi saavuttaa sit sen semmosen yhteenkuuluvuuden tunteen tai saada vahvistuksen sille omalle kokemukselleen lukijana.

A: Kyllä. Eskapismilla on aina paikkansa ja mä rummutan hyvin vahvasti sen puolesta. Mutta sitten mä tykkään myös siitä että se tietynlainen itsensä etsiminen, silloin kun se kohdistuu varsinkin seksuaaliseen tai sukupuoliseen variaatioon, niin se on vähän erityyppistä itsensä etsimistä kuin joissain toisissa tilanteissa. Jos se otetaan osaksi sitä tarinankerrontaa, niin se toimii mulla aina aika hyvin.

M: Tää on ehkä, tää on silleen just vaikea aihe koska tää on aika henkilökohtainen tietyssä mielessä. Jos lähdetään puhumaan siitä että minä seksuaalivähemmistön edustajana kulutan viihdettä joka kertoo seksuaalivähemmistöistä, tää on ollut ehkä vähän semmoinen aihe mistä ei ehkä kauheesti ole blogissa tai muussa halunnut kauheesti puhua, tai tuoda esille. Osittain ehkä senkin takia, että mulla tulee semmoinen olo että nyt mä yritän jotenkin päteä sillä, että koska minä nyt tykkään siitä ja siitä sukupuolesta, niin minulla on nyt oikeampi mielipide. Koska netissä näkee tätäkin, että jotkut on olleet silleen että “koska minä olen trans ja homo niin vain minä saan tykätä tästä Mo Dao Zu Shista, mutta te kaikki muut olette fetisoivia paskoja”.

A: Joo. Tämmönen asenne on se kaikista haitallisin yhtään millekään, että… kunhan on itselleen rehellinen syistä miksi asioita tekee, niin ei niitä tartte ruveta häpeilemään jos ei ne oikeasti haittaa yhtään ketään.

M: Jep. Siinä missä mikä tahansa voi olla jotenkin problemaattista, niin mikä tahansa voi myös olla jollekin voimauttavaa.

A: Nimenomaan.

M: No, meiltä alkaa tässä aika olla lopuillaan. Haluatko vetää tämän hienosti jotenkin yhteen, nämä meidän poukkoilevat keskustelut?

A: No oikeastaan ehkä se ajatus minkä haluaisin jättää kuulijoille on, että… selkeästi vuodesta toiseen, mitä tulee BL-mangaan, -animeen ja ihan kaikenlaiseen LGBT-teemoja koskettavaan viihteeseen, on se että on tarvetta jollekin mystiselle autenttiselle kuvaukselle ja kokemukselle, mitä me sieltä viihteestä halutaan saada. Mutta itseään kantsis aina vähän välillä haastaa miettimään, että mistä se tarve sille jollekin Graalin maljalle kumpuaa, ja voiko semmosta ylipäätänsä olla? Että ihan sama kuinka monta Sarazanmaita tai Yuuri on Icea tai mitä lienee sieltä tulee, niin… mitä ne kertoo enemmän tai vähemmän, oli siellä jotain rakkaudentunnustuksia tai muuta vastaavaa? Viime kädessä se on kuitenkin aina sen yksilön kokemus, joka määrittää että miten se resonoi. Mitä tulee just tämmöseen BL-viihteeseen ja sen promotoimiseen ulospäin, että tämä nyt on LGBT-viihdettä, niin siinä kantsii ehkä olla aina nimenomaan varovainen sikäli, että… Ollaan myös törmätty ilmiöön, että jos liian vahvasti rummuttaa, vaikka se Toonamin tyyppi selittää että joo, tämä on nyt homo_animea, jos ihminen katsoo sitä odottaen jotain tietynlaista sisältöä jota hän ei saa, niin siellä voi myös tulla pettymyksiä.

M: BL:n kanssa ei tule koskaan pettymyksiä, tiedät aina mitä saat, sen voin luvata [naurahtaa]…

A: Se on totta. Ja siihen nimenomaan liittyy sit kanssa tää, että BL on genre, joo. Mutta mä jotenkin itse miellän sen nykyään ennen kaikkea semmoiseksi mediumiksi, jonka kautta voidaan kertoa aika lailla mitä tahansa. Nimenomaan BL-manga on hyvin, hyvin, hyvin laaja käsite, ja sinne mahtuu ihan hirvittävästi kamaa. Sen takia mitä pidemmälle mennään just tässä 2010-luvussa, ja kohta ollaan 2020-luvulla, niin alkaako se vielä enemmän irtaantua niistä aiemmista fantasiakuvitelmistaan, vaikka että mitä on homous tai mitä on se ja se, ja niin poispäin? Koska se on mistä ollaan monta kertaa Khursteninkin kanssa juteltu, että näiden fujoshien tietynlainen… literacy on englanniksi tämä sana, eli kyky lukea –

M: Lukutaito –

A: Lukutaito, kyky lukea ja tulkita tekstejä, niin se on paljon kovempi kuin mitä jotkut länsimaalaiset fujo-vihaajat antaa ymmärtää. Ylipäätänsä haluan aina peräänkuuluttaa sitä, että jos länsimaisen viihteen korottaa semmoselle ylimaalliselle tasolle näissä tiedostavuuspisteissä ja siinä, että ollaan tietosia tosimaailman asioista ja ollaan tosi woke. Niin jos ajatellaan että vain länsimainen viihde voi saavuttaa tämmöisen tason, niin sit voi kyllä vähän miettiä näitä omia, aika rasistisia asenteitaankin.

M: Jep, tästä me ollaan aiemminkin puhuttu. Meillä on ollut tämä ihan sama pohdinta ennenkin päällä tästä, että voi ehkä miettiä vähän sitä, että miksi vain länsimainen tapa kuvata asioita on oikea ja kaikki muu on sitten väärin.

A: Kyllä. Mutta ihan mielenkiinnolla tässä odottelen, että mihin suuntaan BL:kin näiden asioiden suhteen siirtyy, ja minkä tyyppisiä kuvauksia siellä jatkossa tulee. Ainakin mun mielestä positiiviseen suuntaan ollaan ehdottomasti menossa.

M: Jep. 2020-luvun standardi on sitten varmaan vielä, en nyt tiedä voiko sanoa korkeammalla, mutta ainakin jatkaa tätä samaa mun mielestä kivaa, monipuolista, samaistuttavaa linjaa. Sehän tavallaan on mikä tässä 2010-luvun BL:ssä myöskin on oikeasti parasta, että voit saada toisaalta niitä semmosia Kii Kannan tyylisiä tosi maanläheisiä, realistisia kuvauksia siitä, että mitä nyt on se seksuaalivähemmistönä eläminen jossain Japanissa. Ja sit voit saada niitä täysin todella korkealentoisia hörönlörön-omegaverse-fantasioita, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa – mutta jotka voi sitten myös sen fantasiaelementin kautta käsitelläkin vaikka sosiaalisia tai jotain sukupuolirakenteita ja muuta tämmöstä. Että voit sen saman genren sisällä saada tosi monenlaisia teoksia. Vain siksi että osa niistä on sitä fantasiahöpöhöpöö ja käyttää kaiken maailman fetissejä siellä, niin se ei meinaa että se koko BL-mangan kirjo olisi vain sitä.

A: Kyllä. Variaatio on tärkeää, jynkylle on paikkansa, superälykkömatskulle on paikkansa. Kaikelle on paikkansa kunhan se ei muutu määrittämään koko sitä genreä yksinomaan.

M: Jep, ja tässä aina jotenkin haluaisi antaa sen pallon lukijalle niin, että jokainen voi itse löytää sen oman… semmoset teokset, mitkä itsessä resonoi, mistä itse tykkää, mitkä itseä puhuttelee. Eikä niin, että välttämättä meet sitten tuputtaa kaikille muille yhtenä ainoana oikeana sitä, mikä oli just sun mielestä se paras ja ainoa.

A: Kyllä. Eli tämmösenä loppukaneettina, jos itse olisin tekemässä kuratoitua hyllyä kirjastoon, niin varmaan yrittäisin laittaa aika laidasta laitaan matskua. Sitten ihmiset voivat tehdä itse omat virheensä [naurahtaa]…

M: Niin, toi on aika hyvin sanottu. Kyllä siinä nyt on tosiaan suht laaja-alaisesti sitä tulossa. Tosin mua harmittaa se, että viime aikoina on taas alkanut ilmestyä aika tosi laadukasta BL-mangaa englanniksi, mutta sitä ei ole vielä ainakaan kirjastoihin saanut. Ehkä mun pitää Pride-kuukauden kunniaksi ostaa muutama tämmöinen teos ja lahjoittaa ne kirjastolle, niin sitten on hyvä mieli kaikilla. Niin, tiesittekö, kirjastoon voitte myös lahjoittaa haluamianne kirjoja, jos olette semmoisen ostaneet. Tai sitten jos ette halua edes maksaa siitä, niin voitte vain tehdä kirjastolle hankintapyynnön. Aika monesti, riippuen tietty vähän että asutko jossain perähikiällä vai Helsingissä, niin ainakin isommissa kaupungeissa yleensä nämä hankintaehdotukset myös täytetään. Jos käyt sanomassa että hei, haluan Go For It Nakamura-kun, että hankitte sen kirjastoon, niin sitten se luultavasti sinne hankitaan.

A: No niin, se oli oikein informatiivinen lopetus tähän. Eli jotain opitte nyt ainakin.

M: Juuh elikkäs. Ehkä voimme päättää tämän näihin sanoihin.

A: Kyllä.

M: Voitte käydä seuraamassa meitä totuttuun tapaan Fujoshiluola-blogissa, eli fujoshiluola.wordpress.com. Sieltä löytyy myös shownotet, missä on kaikki linkit ja muut tässäkin jaksossa keskustellut aiheet näkyvillä. Sen lisäksi meidät löytää Twitteristä nimellä Fujoshiluola, ja sitten voi tietysti seurata meitä myös ihan meidän omilla Twitter-tileillä. Mä olen @mackerel_pizza.

A: Ja mulla on @icecreambat eli jäätelölepakko.

M: Joo. Meitä pystyy tosiaan kuuntelee blogin lisäksi kaikissa näissä yleisimmissä podcast-kuuntelusovelluksissa. Jos hakee nimellä Fujoshiluola, niin sitten pitäisi ainakin podcastin löytyä. Jos tykkäsitte podcastista, kertokaa siitä myös kavereillenne ja äideillenne. No, ehkei äidille tarvitse kertoa, mutta –

A: Tai sit voi äidin kanssa kuunnella yhdessä –

M: Niin, sekin voi olla ihan hyvä tämmöinen mukava ajanviettotapa. Mutta joka tapauksessa jos tunnet jonkun, jonka luulet että voisi tästä podcastista nauttia, niin vinkkaa ihmeessä eteenpäin. Jättäkää kommenttia Twitterissä tai blogissa tai missä vain jos teillä on jotain rakentavaa palautetta, kommentteja, ehdotuksia tähän podcastiin –

A: Juttuideoita.

M: Juttuideoita vaikka. Sen vielä sanon, että meidän uusi hieno musiikki, alkumusa, loppumusa, se on Creative Commons -lisenssillä julkaistu. Biisin nimi on Rainbow Resort ja tekijänä on Evilgrapez. Käykää hänen Bandcampissa tai tuolla Soundcloudissa kuuntelemassa lisää, jos tämmöinen Kirby-henkinen musisointi kiinnostaa. Mutta joo, näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

A: Moi moi.

M: Moi moi!

[loppumusiikkia]

[post-credit outtakes]

A: Joo, ja tää on hyvä esimerkki just siitä että vaikka –

[kolahdus taustalla]

A: Oho, mitäs helvettiä –

M: Eeh?!

A: Öö –

M: Mitä tapahtu –

A: Sieltä tuli… Aa, sieltä tippu mun reppu ja sieltä tippu haarukka lattialle.

M: Oh no –

A: [naurahtaa] –

M: [nauraa] –

A: Joo. No [nauraa]…

M: Daijoubu? [nauraa] –

A: Daijoubu… Mutta joo.