004 Pelkoja päin!

Tänään haluan puhua tarkemmin niistä neljästä pelosta, joita olen huomannut että yrittäjillä brändäämiseen liittyy. 

Olen jo usean vuoden ajan pyörittänyt verkossa Brändää osaamisesi -workshopia, joka on kolmiosainen videosarja, koulutus brändäämisestä. Siinä olen kysynyt yrittäjiltä, mikä esiin tulemisessa oikeastaan pelottaa ja nämä ovat ne neljä asiaa, jotka jatkuvasti nousevat esiin.

Kuuntele podcast-jakso tästä.

Jos et halua kuunnella, lue tiivistelmä jaksosta tästä:

Kuulostaako jokin näistä sinusta tutulta?

1. Riittämättömyyden tunne, huijarisyndrooma

Eli se tunne, kun "en vielä ole riittävän hyvä". "Sitten kun vielä saan tehtyä tuon tutkinnon, lopputyön, väitöskirjan... silloin voin kutsua itseäni asiantuntijaksi, nostaa itseni esiin." "Kun olen vielä käynyt tuon kurssin ja syvennyn vielä tuohon aiheeseen."

"Sillä mitä jos paljastuukin, että en tiedä ihan kaikkea..?"

Huijarisyndrooma on sitä, että pelkää vain huijaavansa kaikkia. Että muut luulevat sinun tietävän enemmän ja osaavan enemmän kuin oikeasti tiedät ja osaat. Mutta sinusta tuntuu, että muut osaavat paremmin ja tietävät jotain enemmän.

Ylen artikkelin mukaan huijarisyndrooma piinaa erityisesti korkeakoulutettuja, niitä, jotka ovat oikeasti aikaansaavia ja päteviä, mutta itsekriittisimpiä ihmisiä, jotka vaativat itseltään paljon.

Artikkelin ingressissä sanotaan, että tällainen vääristynyt ajattelutapa vie työstä ilon ja voi pahimmillaan johtaa työuupumukseen. Kun itse ei usko osaamiseensa, ei osaa vastaanottaa kehuja siitä, joten toiset eivät siitä voi pelastaa. Eli kukaan ulkopuolinen ei pysty sinua vakuuttamaan siitä, että sinä olet hyvä, loistava, paras, koska aina on se sisäinen ääni joka nalkuttaa ettei riitä vieläkään.

Artikkelin mukaan huonommuuden tunne tulee lapsuudesta, se koetaan faktana, ei vääristymänä. Nyt jos itse ajattelet, että olet joskus liian kriittinen ja tuomitseva itseäsi kohtaan, tai sinulla on tämä apina olallasi, huijarisyndrooma, joka jatkuvasti uskottelee sinulle että sinä et riitä, niin anna sen äänen olla, älä usko sitä. Tiedosta, että se ei ole totta. Ja se mikä pitää muistaa on se, että sinun itsesi kannalta on todella tärkeää, että uskot itse itseesi. Kerää siitä vaikka itsellesi todisteita. Laita hyvät asiakaspalautteet vaikka jääkaapin oveen tai toimiston seinälle, niin että muistat ne koko ajan.

Muistat, että olet hyvä ja taitava, ja että riität.

Brändäämisessä tärkeintä ei ole se, että olet valmis. Totuushan on, että kukaan ei ole koskaan täysin valmis, vaan ihan jokainen meistä on kehitysvaiheessa. Ja niin kuuluukin olla. Jos joku väittää tietävänsä kaiken, ja uskoo siihen itsekin, niin se on tie alaspäin. Jos lopettaa kehittymisen, alkaa mennä takapakkia.

Joten sinullakin on siis oikeus olla epätäydellinen, oppiva ja inhimillinen. Kunhan olet siitä rehellinen viestinnässäsi, brändäämisessä. Mikään ei ole mahtavampaa, kuin se, että asiantuntija kertoo oppineensa taas jotain uutta. Se kertoo siitä, että hän on ajan tasalla ja avoinna ympäristön kehitykselle. Että hän osaa pysyä nöyränä sille, että asiat muuttuvat ja hänen pitää muuttua niiden mukana. Maailma ei ole stabiili ja muuttumaton.

2. Tuomitsemisen pelko, että pidetään itsekeskeisenä ja "häpeämättömänä tyrkkynä"

Tämä on sellainen asia mikä monella on, eli ei haluta näyttää siltä että pitää itseään jotenkin huippuna. Itsekehu haisee on sellainen mitä minun lapsuudessani ala-asteella jotkut lapset muistivat aina kovaan ääneen lällättää, jos uskalsi olla itseensä jollain tavalla tyytyväinen.

"Kuka toikin luulee olevansa" oli, mitä selän takana sanottiin, kateellisina, jos joku aidosti näytti sen, että on hyvä ja osaa nauttia siitä että on hyvä. Jos uskalsi olla ylpeä itsestään. Tietysti ylpeily on eri asia kuin itsestään ylpeänä oleminen. Kuten itsensä rakastaminen ei ole sama, kuin itserakas.

Mutta itsensä esiin tuominen brändäämisessä ei ole sama asia, kuin itsensä jalustalle nostaminen. Niissä on vissi ero. Kun tuot itseäsi esiin aitona omana itsenäsi, inhimillisenä, epätäydellisenä, et nosta itseäsi muiden yläpuolelle. Et luule itsestäsi jotain, mikä ei ole totta vaan tunnistat myös ne hyvät puolet itsessäsi.⠀

Kun olet ollut viestinnässäsi aidosti oma itsesi, voit jättää tuomitsijat omaan arvoonsa.

Yrittäjänä sinun tehtäväsi on markkinoida itseäsi ja osaamistasi. Ja esimerkiksi kuvat sinusta ovat yksi tärkeä osa brändäämistä. Niitä pitääkin käyttää näkyvästi, sillä kuvista näkyy sun silmät, asento, ilme, jotka kertoo sun luonteesta paljon. Kuvista puhuinkin enemmän viime jaksossa joten ei niistä nyt enempää.

3. Hylkäämisen pelko, ettei kukaan tykkääkään minusta sellaisena kuin olen

Uskon, että tämä pelko on ihan tuttu jollain tasolla ihan jokaiselle. Vaikkei sitä itse tiedostaisikaan. Kaikissa meissä asuu se pieni tyttö tai poika, joka haluaa kuulua porukkaan, tulla hyväksytyksi.

Vaikkei sitä aikuisena haluaisikaan myöntää. Tämä on yksi isoimmista syistä, miksi meitä  pelottaa, tai jännittää, tulla esiin omana itsenämme. Mitä jos paljastaa aidot sisimmät ajatuksensa ja mielipiteensä ja niitä kritisoidaan. Varsinkin juuri silloin kun on avannut itsensä, asettaa itsensä alttiiksi sille että joku voi satuttaa.

Mutta se on se riski aina kun luo yhteyttä muihin ihmisiin.

Lopulta kuitenkin löydämme ystäviä, seuraajia. Meistä tykätään, koska olemme ihmisiä. Rehellisiä, avuliaita ja rohkeita, kun pistämme itsemme likoon.

Kaikki eivät mitenkään voi tykätä kaikista, eikä tarvitsekaan. Tätä sanon myös lapsilleni: kaikkien ei tarvitse teistä tykätä, joten teidän ei tarvitse miellyttää kaikkia. Ja tämä on sellainen juttu, mikä itselläni ainakin on aina ollut ongelmana, se kiltin tytön syndrooma, että kaikkia pitäisi jotenkin miellyttää. Olla kiltti, sopuisa, diplomaattinen. Joskus miellyttämisen halu kuitenkin toimii toisin kuin oli itse tarkoittanut. Se voi johtaa siihen, ettei uskalla kertoa toiselle totuutta. Ettei uskalla sanoa mielipidettään. Ja että jää seinäruusuksi, sivusta seuraajaksi. Tämä on ainakin ollut iso oivallus, että jos yritän miellyttää kaikkia, vahingoitan vain itseäni. Niin henkilökohtaisessa elämässä kuin bisneksessä, brändäämisessä. On ihan oikein nousta esiin niiden asioiden puolesta, jotka itselle ovat tärkeitä. Omia mielipiteitään saa puolustaa, silläkin riskillä että jotkut ei tykkää.

Mut siksi just, että jos haluat nousta esiin verkossa, on tärkeää, että sanot mitä oikeasti olet asioista mieltä. Näin autat sun yleisöä siinä, että he voivat paremmin arvioida sun asiantuntijamarkkinoita, sun näkemystä asiantuntijana kaivataan palavasti, joten kerro se rohkeasti.

4. Pelko, ettei keksi mitään järkevää tai kiinnostavaa sanottavaa

Jos olet asiantuntija, joka on opiskellut aihetta, kokenut työtä alalla, kokenut elämää... sinulla ON sanottavaa. Vaikka miten paljon.

Mistä sitten tulee se fiilis, ettei tiedä mitä sanoisi? No kaikista näistä aiemmista peloista. Pelätään että joku, vaikka oman alan toinen asiantuntija tai kuka tahansa tarttuu siihen mitä sanoo, kritisoi, viisastelee, kommentoi ikävästi, ehkä jopa tuomitsee tai lähettää vihapostia. Tai ylipäätään, että kukaan ei kiinnostu. Mitä jos puhuu vain itselleen, eikä ketään kiinnosta? Mitä jos sisältö ei olekaan timanttista, mitä sitten käy?

Tähän sisällön tuottamiseen suosittelen ottamaan ihan uuden asenteen. Siitä kerron kohta.

Mutta vielä siitä, että onko sinulla mitään sanottavaa. Ehkä sinulla on liikaakin? Monella meistä asiantuntijoista, oman alamme osaajista, on niin HURJA määrä tietoa päässämme, että se on vaikea saada ulos. Varsinkin, jos siitä pitäisi tehdä innostava somejulkaisu... tai video. Kaiken syvällisen pohdinnan, jota päivittäin teet, kaiken sen keskellä, sinun pitäisi järjestellä ajatuksesi niin että saat videon tehtyä. Siirtyä syvältä vähän matalemmille vesille. Voi olla haastavaa Erityisesti jos kyseessä on ensimmäinen video, ensimmäinen blogiartikkeli, voi olla että siihen tulee liikaa asiaa.

Mutta ei hätää. Sinä selviät tästäkin. Tarvitset vain systeemin, jolla saat sen ulos ja järjesteltyä pieniin, helposti pureskeltaviin palasiin. Sinun täytyy vain tietää, kenelle puhut, niin tiedät miten esität asiasi kiinnostavasti. Ja se onkin se avain. Kenelle puhut? Kun tiedät tarkkaan kenelle puhut, pystyt muotoilemaan asian kansantajuisesti. Kun sinulla on selkeät kysymykset mielessäsi, mitä sinulta usein kysytään. Mitä asiakkaat sinulta kysyvät? Vastaa niihin kysymyksiin. Eli kun muutat ajattelutapaasi sieltä omasta näkökulmastasi asiakkaan näkökulmaan. Alat ajatella sitä, mitä puhut verkossa asiakaslähtöisesti, löydät sanottavaa, joka kiinnostaa sun yleisöä. Toistan siis. Älä siis puhu välttämättä niitä asioita, joita sinulla mielessäsi on, sillä asiantuntijana olet tosi siinä todella syvällä. Jos lähdet sillä tasolla puhumaan niistä verkossa, suuri osa potentiaalisesta yleisöstäsi klikkaa eteenpäin, koska se on liian vaikea sulattaa. Siksi on tärkeää, että ajattelet sisältöä sen lukijan tai katsojan tai kuuntelijan näkökulmasta. Mitä hän oikeasti haluaa tietää? Mitä hän tarvitsee?

Ja vielä yksi juttu on sellainen, johon kompastun itsekin. Pidetään asioita itsestäänselvyyksinä. Eli kun olet jo vuosia tiennyt jonkin asian olevan näin, sinulle se on itsestäänselvyys eikä sitä tarvitse, ei, et edes jaksa puhua siitä enää. Koska se on liian tuttua sulle. Mutta muista aina että se ei ole tuttua sun asiakkaille. Sun itsestäänselvyydet voi olla sun asiakkaiden kultahippuja. Juuri niitä itsestäänselvyyksiä pitäisikin siis nostaa esiin. Yksi keino tehdä sisältöä on ottaa sinulle itsestäänselvä asia, ja pureutua siihen. Yksi asia kerrallaan. Vaikka se olisi tuttu juttu myös sun seuraajille, niin se että puhut siitä, muistuttaa heitä. Esimerkiksi nyt veden juominen. Tai hengittäminen. Ne ovat kaikille itsestäänselvyyksiä, mutta muistammeko me keskittyä niihin. Tietoisesti hengittää. Tai tiedostaa, että juonko nyt riittävästi vettä päivittäin. Se, että joku muistuttaa niiden tärkeydestä, voi olla aika inspiroivaa, vaikkakin nämä nyt on tosi yksinkertaisia esimerkkejä... mieti mitä itse pidät ehkä itsestäänselvyytenä.

Minulla se voisi olla esimerkiksi se, että asiantuntijan kannattaa perustaa blogi. Mulle se on niin itsestäänselvää, ollut jo vuosia, että en jaksa sitä koko ajan painottaa. Mutta tietysti, jos blogia ei ole, niin siitä kuuleminen voi olla uutta ja mielenkiintoista. No, tässä voin sanoa että on tosi monta syytä, miksi blogi kannattaa olla, eikä vähäisimpänä se itsensä brändääminen. Ja jos nyt ajattelet, että ei kukaan enää ehdi lukea blogitekstejä, niin älä ajattele näin. Ne ihmiset, joita sinun sanomasi oikeesti kiinnostaa, joille siitä on hyötyä elämässään, ovat kiinnostuneita. Kunhan ensin selvität, mitkä aiheet oikeasti on ne, joista he haluavat lukea. Ja kirjoitat blogiin niistä. Vastaat kysymyksiin ja autat, inspiroit ja innostat.

No sitten vielä yksi juttu. Iso juttu. Brändääminen auttaa sinua monella tasolla. Se on puoli myyntiä, kuten olen usein sanonut, se tuo lisäarvoa palveluillesi ja se tuo uusia asiakkaita. Ne ovat niitä bisneksen markkinoinnillisia ja myynnillisiä hyötyjä, jotka ovat tärkeitä. Mutta siinä on myös sellainen puoli, jota moni ei ajattele.

Kun uskallat olla oma itsesi verkossa, brändäämisessä, voit rentoutua muutenkin. Sinun ei tarvitse skarpata, pingottaa, esittää jotain roolia. Se, että avaudut markkinoinnissa, auttaa sinua myös elämässä muuten.

Mutta kun brändäät itseäsi ja osaamistasi sun kohderyhmälle, niin automaattisesti teet sitä myös sun muille verkostoille, sukulaisille, läheisillesi, kevereille. Joskus, valitettavaa kyllä, ne ovat ne läheisimmät ihmiset, jotka vakuuttuvat sinun osaamisestasi viimeiseksi. Ellei sinulla sitten ole läheisinä sellaisia, jotka todella kannustavat sinua, olet onnekas! Mutta jos ei, niin se voi johtua siitä, että läheiset ihmiset ovat liian lähellä, he näkevät sinut yhä sellaisena kun olit kymmenen tai kymmeniä vuosia sitten. Pikkutyttönä tai -poikana, joka tykkäsi värittää tusseilla. Joka kiukutteli kaupassa, taisteli kotiläksyjen kanssa. Tai joka unelmoi jostain ihan muusta, kuin mitä nykyään tekee.

Joskus käy niinkin ikävästi, että oma kaikista lähin omainen on se pahin lyttääjä, epäilijä, kyseenalaistaja. Se joka kyselee ihan suoraan, kuka oikein luulet olevasi, että olet feikki ja teeskentelijä. Silloin vaatii aikamoista ponnistelua, että jaksaa uskoa itseensä ja käydä näitä pelkoja päin. No, toivottavasti sinulla ei nyt tätä tilannetta ole. Mutta jos on, niin muista, että sinulla on aina vaihtoehtoja. Mutta tästä aiheesta ehkä toisella kertaa. Mutta sen lisäksi, että saat läheisesi uskomaan, että sinusta on tähän. Et ole menneisyytesi, vaan tulevaisuutesi, jonka vahvuus ja kivijalka on toki se menneisyys, mutta sinun tulevaisuutesi on nousta esiin sellaisena kuin oikeasti olet. Millainen sinä uskot itsesi olevan.

Ja kun brändäät itseäsi kaikille muille, brändäät itseäsi samalla myös itsellesi. Kun nostat esiin tarinoitasi onnistumisista ja hyvistä jutuista, keskityt niihin enemmän. Ja se mihin keskittyy, se kehittyy. Se kasvaa. Kasvatat brändiäsi, mutta brändisi myös kasvattaa sinua uskomaan itseesi entistä enemmän. Se on sellainen positiivinen kierre. Eli kun ympäristösi alkaa uskoa sinuun enemmän, saat positiivista palautetta, huomiota, sinua kuunnellaan, niin alat itse myös vahvistua. Uskallat koko ajan vähän enemmän ja enemmän..

Kun käyt näitä pelkojasi päin tietoisesti, ne vähenevät entisestään.

Vähitellen siihen nimittäin tottuu. Esillä olemiseen. Ja mitä enemmän uskot itseesi ja saat tukea ympäristöltäsi, sen vähemmän ne tuomitsijoiden soraäänetkin sinua haittaa. Tiedät itse totuuden, miten hyvä, osaava, kokenut ja taitava sinä oikeasti olet. Ja miten hyvä tyyppi olet. 

Nyt siis pelkoja päin, nostamaan sinua itseä esiin markkinoinnissasi!

Ylen artikkeli, jonka jaksossa mainitsin >>

Blogin perustaminen Bisneskoulun blogissa >>